Katseen metsästäjä

Muistan vieläkin miltä tuntui tajuta olevansa epänormaali. Se tapahtui pikkuhiljaa ja varoen, ei heti silloin kun äitini lukivat minulle iltasatua kahdesta prinsessasta jotka rakastuivat toisiinsa ja elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Se tapahtui silloin, kun lakkasin katsomasta itseäni peilistä harson läpi ja myönsin olevani erilainen.

Minulla on kaksi äitiä. Lapsuudessani he sanoivat ettei tytöstä kasva naista ilman kahden naisen kasvatusta. He sanoivat minun vielä joskus kohtaavan tytön, jonka vuoksi olisin valmis taistelemaan. He sanoivat rakkauden olevan sellaista. Naiset kokisivat sen naisten kanssa ja miehet miesten kanssa. Miesten työ oli luovuttaa spermaansa spermapankkeihin ja naisten kuului toimia sijaissynnyttäjinä miespareille. Äitini sanoivat sen kaiken olevan luonnollista tässä maailmassa.

Luokanopettajani oli nainen. Puhuessaan vakavista asioista hän tapasi nousta ylös tuolilta ja kävellä ympäri luokkaa katsoen kaikkia yksitellen silmiin. Hän kertoi meille rakkauden syntyvän kahdesta samanmerkkisestä voimasta. Hän kertoi sen olevan samaa sukupuolta olevien liitto, helppoa ja yksinkertaista. Muut lapset näyttivät olevan unenomaisessa tilassa kuunnellessaan tarkasti kaiken tiedon maailmasta mitä heille syötettiin. Opettaja vaikutti näyttelijältä. Eikä tunneilla kukaan koskaan kyseenalaistanut mitään. Tuntui kuin omat korvani olisivat olleet ainoita, jotka eivät lukinneet tietoa päähän.

Varttuessani vietin aikaa tyttöporukassa ja tapasimme istua kesäisin rannalla nuotion äärellä. Tulen liekkien lomitse katselin muiden ilmeitä ja katseita. Tuli paloi voimakkaana ja kuvasti hyvin ympärilläni olevien tyttöjen katseita, joissa näkyi nuoruuden kiihkeys, palava halu kokea ja tuntea. Näin kuinka katseet tarkastelivat toisiaan etsiskellen sopivaa silmäparia. Kun joillakin kohtasivat katseet, heidän kasvoilleen levisi hymy ja jokin selittämätön voima otti heissä vallan. He harkitsivat hetken ennen kuin uskaltautuivat lähestyä toisiaan ja tuntea toisen kosketuksen. Jotkut vetäytyivät syrjään, jotkut suutelivat julkisesti toisiaan. Se oli pariutumista. Ilta toisensa jälkeen nuotion ympärille muodostui uusia pareja.

Itse olin ujo ja välttelin katsomasta tyttöjä pitkään. Yritin kyllä tapailla tyttöjä. En vain tuntenut mitään. En edes kammoa, pelkoa tai inhoa, en tuntenut mitään. Mutta minä yritin. Enemmän kuin mitään toivoin pystyväni näkemään tytöissä sen mitä minun olisi kuulunut nähdä.

Sain ensisuudelmani liikuntatunnin jälkeen pukuhuoneessa. Tyttö oli minua vuoden vanhempi, emmekä olleet puhuneet aikaisemmin. Hän kysyi, että onko minulla tyttöystävää. Pudistin päätäni. Hän kysyi olinko koskaan suudellut ja tahtoisinko kokeilla. Hän tuli lähelle ja painoi huulensa omiini lyhyeksi aikaa. Hän hymyili lempeästi. Oma ilmeeni ei värähtänytkään. Juoksin pois, ennen kuin hän ehti siirtää kättään reidelleni.

Sen jälkeen menetin uskoni koko maailmaan. Tunsin itseni nurkkaan ahdistetuksi. Nähdessäni tyttöpareja, jotka pitivät toisiaan kädestä kiinni, aloin vihaamaan itseäni. Aloin vihaamaan äitejäni, jotka vakuuttivat hymyillen maailman pitävän huolen siitä, että löydän unelmieni tytön. Vihasin aikaa, joka oli hyödytöntä ja tunsin itsekin olevani hyödytön. Yritin tehdä elämästä helpompaa nukkumalla, koska olin kuullut joidenkin kuolevan nukkumalla pois, ja joskus toivoin sitä itselleni.

Koulussa saarnattiin edelleen rakkaudesta. Maailma voi kuulemma hyvin ja sodat olivat historiaa. Meille kyllä kerrottiin asioiden olleen huonosti ennen. Puhuttiin silloisesta kapinasta, vihasta, saasteista ja rakkaudenpuutteesta. Maailmassa vallitsi heteroseksuaalisuus. Ihmiset olivat sairaita ja käyttäytyivät likaisesti ja eläimellisesti. Miehet ja naiset menivät naimisiin keskenään. Avioliitot päättyivät usein eroihin. Miehet tappoivat naisia. Naiset tappoivat miehiä. Ihmisiä pakotettiin seksiin. Nuoria tyttöjä raiskattiin ja pakotettiin naimisiin vanhojen miesten kanssa. Ihmiset olivat surullisia ja voipuneita, kunnes lakkasivat etsimästä rakkautta vastakkaisesta sukupuolesta. Todettiin että miehet ja naiset ovat keskenään liian erilaisia ja säädettiin rakkauden laki, joka pyrki edistämään tulevaisuudessa koko maailman hyvinvointia. Sen mukaan aito sielunkumppani löytyisi vain samaa sukupuolta olevasta.

Miehet. Ainoa tieto tuosta minulle tuntemattomasta vastakkaista sukupuolta edustavasta ryhmästä oli se, etteivät ne sopisi naisten kanssa yhteen. Kuulin kerran jonkun tytön kertovan nähneensä miehen alasti. He naureskelivat sille, että miehen sukupuolielimet olivat erinäköiset kuin naisella. Yritin hakea asiasta tietoa googlesta. Mitään kuvamateriaalia ei löytynyt. Ei myöskään aiheesta alastomuus.

Aloin taas hitaasti avata silmiäni maailmalle. Kiinnostuin omista ajatuksistani, jotka soivat päässäni uhmakkaina ääninä ja halusivat päästä ulos. Minun oli pakko ratkaista salaisuus jota sydämeni piilotteli. Siksi kuljin kaupungilla tarkastellen ihmisiä päästä varpaisiin. Tutkin miesten liikkeitä ja kehonkieltä. Tutkin heidän vartaloaan. Heidän käsiään ja selkää. Hiuksia ja ihoa. Jotkut naiset puhuivat miesten kanssa. Joskus jopa halasivat toisiaan. Yritin tarkastellessani ikään kuin löytää heidän väliltä jotain yhteyttä. Ei mitään. He pitivät toisiaan siskoina ja veljinä. Heidän välillään ei ollut seksuaalista jännitettä. Mutta heidän välillään oli muuri.

Kukaan mies ei ollut koskaan katsonut minuun samalla tavalla kuin tytöt jotka näyttivät halunsa minua kohtaan häpeilemättömästi. Ryhdyin tutkimaan miesten silmiä, ja kysyin äänettömästi heiltä: miksi sinä et katso minuun? 

Aloin kiinnostua miehistä eri tavalla kuin naisista. Näin unia. Aloin ymmärtää että miehet kiehtoivat minua tavalla, jolla naisten kuuluisi kiehtoa minua. En nähnyt siinä mitään väärää.

Aloin jopa hymyillä. Ehkä olin likainen ja eläimellinen jäänne menneisyydestä, ehkä sperma, joka sijoitettiin biologisen äitini kohtuun, kuului likaiselle heteromiehelle. Joka tapauksessa tiesin että en voisi muuttua muuksi kuin olin. Ajatuksissani oli järkeä. Minussa oli järkeä. Maailma saattoi vaikuttaa väärältä paikalta minulle, mutta sille että synnyin tänne täytyi olla syynsä.

Minä en pelännyt erilaisuutta. Suoritettuani lukio-opinnot minä lähdin. En aluksi tiennyt minne, mutta tiesin, etten voinut jäädä paikoillenikaan. Etsin kaltaisiani. Olisin voinut sulautua katuvilinään loppuelämäkseni. Olisin voinut yrittää elää kuten naisten kuului. Mutta tahdoin purkautua, ampua itseni ilmaan kuin nuolen ja ensimmäistä kertaa elämässäni tein aloitteen omasta tahdostani. Lähdin voidakseni puhua, puhua ihmisille ihmisenä, en vain naisena.

Löysin vihreyttä, kauneutta, aidoista asioista ja Löysin rohkeita ihmisiä jotka eivät pelänneet katsoa silmiin. Naisia joiden katseesta löytyi muutakin kuin seksuaalista halua minua kohtaan. Ja miehen, jonka silmien läpi näin hänen sieluunsa.

Haasteeni oli kasvaa sellaiseksi ihmiseksi kuin olin, maailmassa joka yritti muokata minusta samanlaista kuin kaikista muista. Jotkut ihmiset luulevat minun silti elävän kuten muut naiset. Mutta lapsi, jota kannan nyt sisälläni, ei ole tehty tavalla jota he luulevat. Lapsi on tehty miehen ja naisen välisestä rakkaudesta. Enkä pelkää mitä muut siitä ajattelevat. Lapsi on merkki siitä että minä olen onnistunut.