10/05/2011

Leijonan sielu

Kävellessäni kerran kesäisen yötaivaan alla
pimeää katua vain tyyntä tuulta kuunnellen,
joka toi mukanaan aavistuksen vaarasta,

tunsin jonkun lähestyvän
Kuin joku olisi kuiskannut kaukana,
korkojeni kopina sai toiset askeleet seurakseen,
Hengitykseni ei kuulostanut enää turvalliselta
käännyin ympäri

Erotin miehen ruumiin mutta en kasvoja
en ehtinyt pakoon, jalkani eivät kantaneet pitkälle

Hän hyökkäsi päälle, hän puristi suuni kiinni

Purin, hän potkaisi minut maahan

Huusin, hän veti minut tien sivuun

Hän istui päälleni, tarrasi likaisilla käsillään omiini
hän ei aikonut päästää irti
Sattui liikaa, olin voimaton, olin heikko
Hän tunki kielensä suuhuni
tahdoin pois, hän löi kasvojani
Kuin kipu olisi kaikunut äänenä korvissani
huutaen pelkoa, huutaen ettei ole pakoreittiä

Vaan mietin silloin mitä tekisi vahva naarasleijona
ovela ja sulavaliikkeinen
itsevarma ja voimakas
Jäisikö maahan makaamaan urhiksi joutuessaan?
Jäisikö viidakon pimeyteen,
heikomman raadeltavaksi?
Ei paljon vaatisi siltä puolustautua,
uskaltaa murahtaa

Kuin rohkea leijona, käytin viimeiset voimani
ja ennen kuin mies ehti avata housunnappini
puolustauduin ja puskin hänet pois päältäni
Kuin rohkea leijona, pelästytin hänet kuin nauravan hyeenan
ja pelastin oman nahkani näin sanoen:

"Voin näyttää heikolta edessäsi
mutta vannon paljastavani kynteni jos kosket
pakenen tuuhea harjani heiluen
ja ennen sitä huomaat hampaani
pimeyden keskellä kiiltää vain silmäni
jotka eivät pelkää vaan puolustavat
saalistajasta tuli saalistettava
tahdotko kuulla miltä leijonan karjaisu kuulostaa?"






-Capri